"Vauva nukkuu hyvin" -huijaus

Meidän muksu on ollut suht hyvä nukkuja jo ihan ekoista viikoista lähtien. Hyvin varhaisessa vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että se ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että äiti nukkuisi hyvin. 

Aika pitkään synnytyksen jälkeen keho ei vaan suostunut nukahtamaan (puhutaan siis useista päivistä). Sitten kun nukahdin, sain unihalvauksen (siis se, missä et pysty liikkumaan, mutta näet ja tunnet kaikkea vähintään psykoottista) ja sen jälkeen pelkäsin nukahtaa sen vuoksi, että taas joku mörkö tulee yökylään täysin kutsumatta. 

Pian siirryin siihen vaiheeseen, jossa heräilin (ensin tarkoituksella, sitten tarkoituksetta) tarkistamaan vauvan kunnon. Hengittää? Ei ole lähtenyt kylille? Ei ole kuristunut yöpukuunsa? Loistavaa, kaikki kunnossa. Ei varmaan kannata enää mennä nukkumaan, kun se herää kuitenkin kohta syömään. 

Viimein, kun hyväksyin sen, että vauva saattaa nukkua pitkälle aamuyöhön tai jopa aamuun asti, aloin heräämään neljän-kuuden tunnin välein pumppaamaan maitoa. Olin kuullut, että mikäli ei imetä öisin, voi maidontulo lakata kokonaan ja imetys loppua ennen kuin alkaakaan. Mitäpä en lapsukaiseni vuoksi tekisi? Onneksi maalaisjärjellinen neuvolaterkka sanoi, että tämä sekoilu kannattaa lopettaa ennen kuin aloittaakaan. 

Okei, luovutaan siis säännöllisistä pumppausherätyksistä. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että tarpeeksi kauan kun on imettämättä, niin rinnat joko räjähtävät tai sitten tukkiutuvat niin, että isommatkin silarit kalpenevat. Ja mitä tapahtuu, kun rinnat tukkiutuvat maidosta tarpeeksi kauan? Ahaa, rintatulehdus! Pisteet takariviin. Vauvan hoito 40 asteen kuumeessa ei ole mikään helpoin juttu (siksi en sitä tehnytkään, mutta voisin kuvitella, että se ei mene top 10 aktiviteetteihin). 

Viimeiset pari kuukautta on mennyt tässä unen ja imetyksen tasapainon löytämisessä, ja täytyy sanoa, että alan olemaan aika hyvä siinä. Uskallan jopa väittää, että herään usein ennen kuin tilanne on kriittinen. Viime yönä kuitenkin nukuttiin taas poikkeuksellisen hyvin ja nyt vietän aamukahvihetken yrittäen saada tiehyttukosta auki, jottei tämäkin hyvinnukuttu yö johda antibioottikuuriin. Jes. 

(Ja siis sanotaan nyt se, että ehdottomasti kriiseilen mieluummin tiehyttukoksien kanssa kuin heräilen ruokkimaan vauvaa parin tunnin välein ja juon aamukahvin väsyneenä. En ymmärrä, miten te superihmiset jaksatte.)