Kaaosplaneetalla

 Pieni tarina treffeistä koiravahdin kanssa.  Rakkaalla lapsella on monta nimeä: terroristi, täystuho, tuhmuri, hullu labradoori. Annettuihin lempinimiin nähden se on kuitenkin oikeastaan varsin helppo aikuiseksi ja peruskoulutetuksi koiraksi. Siis siihen nähden, että se on hullu. Ja labradori.  Vaikka kyseessä on ihan kelpo koira, ajattelimme päästä neljän tunnin ajomatkan päässä järjestettävien vauvan nimiäisjuhliin kanssa siinä mielessä helpolla, että nelijalkainen ystävä jäisi kuitenkin kotiin viikonlopuksi. Onhan meillä takapenkillä jo vauva, taapero ja järjetön määrä tavaraa.  Olin kuullut sovelluksesta, josta tähtien osuessa kohdalleen saattaisi löytää koiralleen hoitajan, joten ei kovin kauan aikaa sitten löysin itseni kirjautumasta kyseiseen sovellukseen ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen kun olin syöttänyt sovellukseen ensin kaikki henkilötietoni (siis ihan oikeasti. kaikki. henkilötietoni) ja lisäksi koiran kaikki henkilötiedot kuvineen (profiilia ei saanut e...

Tänään kävi se, mitä olen pelännyt toisiksi eniten heti sen jälkeen, että lapsi oppii kiipeämään parvekkeen ikkunasta ulos. Asia, josta moni fellow vanhempi on varoitellut. Joku on välttynyt siltä pitkäänkin, joku on kokenut sen aivan liian nopeasti. Jonka kuitenkin jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan jossain vaiheessa.  Esikoinen jätti päiväunet väliin.  Ei helvetti.  Tottakai sen pitää tapahtua päivänä, jolloin olen kolmestaan lasten kanssa iltamyöhään (okei, mies oli aamupäivän meidän kanssa, mutta se ei tässä vaiheessa helpottanut eikä lohduttanut). Tiedostin toki, että lomalla esikoisen aamuherääminen on venynyt vähän. Tiedostin myös sen, että meillä oli sovittu menoa klo 14 eteenpäin, joten laitoin vauvan nukkumaan unipesään ja marssin lukemaan Hurja-Harri -kirjaa esikoisen kanssa lastenhuoneeseen kahdentoista jälkeen, kuten aina. Hän näytti jostain syystä jo sopivan väsyneeltä, ei keskeyttänyt lukemista havainnoillaan kaivurista, jonka taannoin näimme tai kysymällä...

 Jos mietit, mistä viimeaikojen hiljaiselo johtuu, niin vastaus ei ole otsikon kombo, vaikka sitä voisi kuvitella. Olen vain laiska edistämään mitään projekteja, etenkään jos olen tehnyt niistä pakkopullaa. Jotta tämä pysyisi kevyenä ja kivana pakopaikkana, olen kieltänyt tekemästä blogin kirjoittamiseen sääntöjä. Pätee muutenkin kivoihin asioihin ja harrastuksiin elämässäni: ei sääntöjä. Siis toistan, ei aikatauluja eikä etenkään vaatimuksia siitä, miten jotain asiaa tulisi toteuttaa tai tehdä. Siispä, kun en ole aikatauluttanut joka sunnuntaille pakollista kirjoitusurakkaa, löytyi sopiva inspiraatio (ja ennen kaikkea aika) juuri nyt. 2 v on nukkumassa päiväunia, 2 kk yrittää nukahtaa päiväunille ja labradorinnoutaja on hoidossa tämän päivän anopilla. Sen säännön olen nimittäin tehnyt, että päiväuniaikaan ei edistetä kotitöitä, vaan tehdään kivoja, säännöttömiä asioita. Nih.  Meidän vauvakesä vol 2 on mennyt tähän asti aika kivasti. Ei olla tehty nimittäin yhtään mitään - esi...

 Melkein 2-v:n aprillipilat: - kieltäytyä kaikista aamutoimista ja itkupotkuraivaroida, kun ne silti tehdään - pyytää luumupilttiä aamupuuroon ja itkupotkuraivaroida, kun se ei ollutkaan päärynäpilttiä - ottaa hanskat pois matkalla päiväkotiin ja itkupotkuraivaroida, kun hanskat ei olekaan toivotusti kädessä Hullun labradorin aprillipilat: - ripuloida keittiön lattialle aamuyöstä Jes!! 

Tiedän, että toisenkin lapsen kohdalla on todennäköisempää, että synnytys käynnistyy lähempänä laskettua aikaa kuin kolme viikkoa ennen sitä. Mutta kun kuukautta ennen laskettua aikaa esikoinen sairastuu RS-virukseen, se leviää koko perheeseen ja jälkitautina vielä kaksi viikkoa myöhemmin kärsitään poskiontelontulehduksesta, alkaa tosissaan pitää jalkoja ristissä - vaikka laskettuun aikaan olisikin vielä jotain yli 14 vuorokautta.  Esikoinen on ollut päiväkodin aloittamisesta huolimatta hyvin terve ja tuonut kotiin hämmentävän vähän kulkutauteja. Pääsimme siis tässä yhteydessä kokemaan ensimmäistä kertaa sen, miltä tuntuu, kun 2-vuotiaalle kohoaa 40 asteen kuume yhtäkkiä yöllä. Kädellä kokeillessa lapsi tuntui siltä, että on kuolemankielissä eikä varsinaisesti myöskään vaikuttanut hyvävointiselta huutaessaan "nukkumaan, nukkumaan", kun yritin riisua häneltä vaatteita viilennystarkoituksessa. Soitin päivystykseen kysyäkseni, että onko ambulanssi jo tulossa, ja sieltä vastattii...

Tilanne on eskaloitunut Farmvillen lataamiseen.  (Te, jotka ette tiedä, mistä on kyse: puhelimeenkin ladattavassa pelissä on tarkoitus käytännössä hoitaa maatilaa. Siis kasvattaa possuja, tehdä tuotteita, myydä niitä, suorittaa erinäisiä tehtäviä ym. BEST.)  Tämä on kolmas kerta, kun lataan kyseisen pelin puhelimeeni. Ensimmäinen oli vaihdossa vuonna 2021, jolloin vietimme silloisen poikaystäväni, nykyisen lapseni isän kanssa iltoja muun muassa pelaten sitä videon välityksellä iltaisin. Oh those days. Toinen kerta oli raskausvapaalla vuonna 2024 odottaessani ensimmäistä syntyväksi. Poistin pelin muistaakseni synnärillä hysteerisenä siitä, että vauva ei saa nähdä puhelimenruutua. hahah.  Kummallakin kerralla olen poistanut sen tismalleen samasta syystä - se vie kaiken ajan ja mielenkiinnon. En ole kovin hyvä missään peleissä, mutta I swear to god voisin istua sohvalla 24 tuntia vuorokaudesta hoitaen kanoja ja lehmiä.  Toisaalta, jos neljäs kerta häämöttää tällä tahdil...