Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

 Siinäpä vasta kysymys. 

Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin.

Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶 


Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vielä asennettu ilmalämpöpumppua. Onneksi terassi oli valmis, joten pienen tuulenvireen ansiosta juhlavieraat pääsivät vilvoittelemaan 28 asteiseen ulkoilmaan.

Tarjoilut teimme jälleen itse. Virhe, kuten joka ikisten juhlien jälkeen totean. Ehkä seuraavien juhlien alla palaan muistoissa siihen hermoromahdukseen, jonka gluteeniton britakakku ja patriarkaatin ajattelu minulle aiheuttivat juhla-aamuna klo 8:00 ja rohkenen taistella yhteiskunnan odotuksia vastaan. Luultavasti kukaan juhlavieras ei olisi loukkaantunut ostetusta täytekakusta.

Anyways, juhlapöydän menu näytti meillä tältä:

Britakakku (glut)

Valkosuklaa-lime-juustokakut (glut)

Suklaacroissantit (ihan oikealla vehnäjauho lla)

Saaristolaisleipää kinkku- ja kylmäsavulohitäytteellä (gluteeniton perheenjäsen joutui tyytymään ruisleipään)

Pastasalaatti (glut)


Kaikki onnistui yllättävän hyvin! Saaristolaisleipätäytteet ja kroissut väkersi mies ja minä tein muut. Välillä toki nakitin tehtäviä esimerkiksi äidilleni, mikäli muuan juhlakalu roikkui esimerkiksi tissillä. Tarjoilujen määrä osui myös kerrankin nappiin (paitsi saaristolaisleipien osalta, joita tein yhteensä 4 ja joista 3 jäi yli).

Meillä ei ollut sen kummempaa ohjelmaa. Syötiin, hikoiltiin ja ihmeteltiin pientä prinsessaa. Lisäksi pyydettiin vieraita kirjoittamaan lapuille elämänohjeita pienelle tytölle. Oma lempparini: 

"keksi hyvä elämänohje siltä varalta, että sitä kysytään joskus ex tempore"

Mielenkiinnolla vertailen elämänohjeita niihin, joita kirjoitettiin esikoiselle hänen nimiäisissään 🤭 

Nyt ollaan koko porukka ihan rikki poikki ja pinoon! Huomenna kotiin 🫶 

-Minttu


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin).  Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei. Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn pääll...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää