Kaaosplaneetalla

Tällä viikolla saavutin seuraavan (joku voisi sanoa viimeisenkin) etapin raskaudessa, nimittäin kolmannen kolmanneksen! Samaan aikaan tuntuu siltä, että vastahan toinen kolmannes alkoi eilen ja toisaalta siltä, että olen ollut raskaana lievästi sanottuna kymmenen vuotta. Tämä raskaus ei ole ollut yhtä helppo kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä raskaudessa oli kyllä alkuun etovaa oloa ja ehkä jotain pahoinvoinniksikin luokiteltavaa, mutta aivan uuden ilmiön edessä olin tämän toisen raskauden ensimetreillä. Siinä missä ensimmäisessä lähinnä hajut ällöttivät, tässä toisessa arkea varjosti jatkuva tunne siitä, että voisin oksentaa hetkenä minä hyvänsä, kuin joku olisi jatkuvasti vääntänyt sisäelimiäni ympäri. Raskaussovellukset alkoivat muistuttaa viikosta kymmenen lähtien, että yleensä raskauspahoinvointi alkaa jo helpottaa, mutta tämä se vaan jatkoi menemistä. Snapchat muisti minua kahden vuoden takaisella muistolla siitä, että ensimmäisessä raskaudessa pahoinvointi loppui viikkoon 12 mennes...

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...