Kaaosplaneetalla

 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...

 Pieni tarina treffeistä koiravahdin kanssa.  Rakkaalla lapsella on monta nimeä: terroristi, täystuho, tuhmuri, hullu labradoori. Annettuihin lempinimiin nähden se on kuitenkin oikeastaan varsin helppo aikuiseksi ja peruskoulutetuksi koiraksi. Siis siihen nähden, että se on hullu. Ja labradori.  Vaikka kyseessä on ihan kelpo koira, ajattelimme päästä neljän tunnin ajomatkan päässä järjestettävien vauvan nimiäisjuhliin kanssa siinä mielessä helpolla, että nelijalkainen ystävä jäisi kuitenkin kotiin viikonlopuksi. Onhan meillä takapenkillä jo vauva, taapero ja järjetön määrä tavaraa.  Olin kuullut sovelluksesta, josta tähtien osuessa kohdalleen saattaisi löytää koiralleen hoitajan, joten ei kovin kauan aikaa sitten löysin itseni kirjautumasta kyseiseen sovellukseen ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen kun olin syöttänyt sovellukseen ensin kaikki henkilötietoni (siis ihan oikeasti. kaikki. henkilötietoni) ja lisäksi koiran kaikki henkilötiedot kuvineen (profiilia ei saanut e...

Tänään kävi se, mitä olen pelännyt toisiksi eniten heti sen jälkeen, että lapsi oppii kiipeämään parvekkeen ikkunasta ulos. Asia, josta moni fellow vanhempi on varoitellut. Joku on välttynyt siltä pitkäänkin, joku on kokenut sen aivan liian nopeasti. Jonka kuitenkin jokainen vanhempi joutuu kohtaamaan jossain vaiheessa.  Esikoinen jätti päiväunet väliin.  Ei helvetti.  Tottakai sen pitää tapahtua päivänä, jolloin olen kolmestaan lasten kanssa iltamyöhään (okei, mies oli aamupäivän meidän kanssa, mutta se ei tässä vaiheessa helpottanut eikä lohduttanut). Tiedostin toki, että lomalla esikoisen aamuherääminen on venynyt vähän. Tiedostin myös sen, että meillä oli sovittu menoa klo 14 eteenpäin, joten laitoin vauvan nukkumaan unipesään ja marssin lukemaan Hurja-Harri -kirjaa esikoisen kanssa lastenhuoneeseen kahdentoista jälkeen, kuten aina. Hän näytti jostain syystä jo sopivan väsyneeltä, ei keskeyttänyt lukemista havainnoillaan kaivurista, jonka taannoin näimme tai kysymällä...