Kaaosplaneetalla

Tiedän, että toisenkin lapsen kohdalla on todennäköisempää, että synnytys käynnistyy lähempänä laskettua aikaa kuin kolme viikkoa ennen sitä. Mutta kun kuukautta ennen laskettua aikaa esikoinen sairastuu RS-virukseen, se leviää koko perheeseen ja jälkitautina vielä kaksi viikkoa myöhemmin kärsitään poskiontelontulehduksesta, alkaa tosissaan pitää jalkoja ristissä - vaikka laskettuun aikaan olisikin vielä jotain yli 14 vuorokautta.  Esikoinen on ollut päiväkodin aloittamisesta huolimatta hyvin terve ja tuonut kotiin hämmentävän vähän kulkutauteja. Pääsimme siis tässä yhteydessä kokemaan ensimmäistä kertaa sen, miltä tuntuu, kun 2-vuotiaalle kohoaa 40 asteen kuume yhtäkkiä yöllä. Kädellä kokeillessa lapsi tuntui siltä, että on kuolemankielissä eikä varsinaisesti myöskään vaikuttanut hyvävointiselta huutaessaan "nukkumaan, nukkumaan", kun yritin riisua häneltä vaatteita viilennystarkoituksessa. Soitin päivystykseen kysyäkseni, että onko ambulanssi jo tulossa, ja sieltä vastattii...

Tilanne on eskaloitunut Farmvillen lataamiseen.  (Te, jotka ette tiedä, mistä on kyse: puhelimeenkin ladattavassa pelissä on tarkoitus käytännössä hoitaa maatilaa. Siis kasvattaa possuja, tehdä tuotteita, myydä niitä, suorittaa erinäisiä tehtäviä ym. BEST.)  Tämä on kolmas kerta, kun lataan kyseisen pelin puhelimeeni. Ensimmäinen oli vaihdossa vuonna 2021, jolloin vietimme silloisen poikaystäväni, nykyisen lapseni isän kanssa iltoja muun muassa pelaten sitä videon välityksellä iltaisin. Oh those days. Toinen kerta oli raskausvapaalla vuonna 2024 odottaessani ensimmäistä syntyväksi. Poistin pelin muistaakseni synnärillä hysteerisenä siitä, että vauva ei saa nähdä puhelimenruutua. hahah.  Kummallakin kerralla olen poistanut sen tismalleen samasta syystä - se vie kaiken ajan ja mielenkiinnon. En ole kovin hyvä missään peleissä, mutta I swear to god voisin istua sohvalla 24 tuntia vuorokaudesta hoitaen kanoja ja lehmiä.  Toisaalta, jos neljäs kerta häämöttää tällä tahdil...

Eka täyttää tänä keväänä 2 vuotta.  Ensimmäiset merkit ensimmäisestä helpotuksesta ovat käsillä.  Paljon puhutaan vauvavuodesta ja sen vaikeudesta. Olin kuullut neuvon, että vauvavuoden aikana ei kannata erota, koska se on poikkeustila. Ensimmäisen lapsen äitinä minulle valkeni oikeasti aika myöhään, että vauvavuoden jälkeen mitään helpotusta ei tapahdu. Vaikeuksien muoto ehkä muuttuu hieman, mutta se ei todellakaan meidän kohdallamme helpottunut, ehkä jopa päinvastoin.  Sen sijaan nyt, kahden vuoden rajapyykkiä lähestyessä tuntuu, että ensimmäistä kertaa aidosti on asioita, jotka ovat helpottamassa tai jo helpottuneet. Toki puuroa lentää toisinaan (noh päivittäin) seinään, mutta lähtökohtaisesti lapsi syö itse. Sukkien laitto on vaikeaa, mutta pois ottaminen alkaa jo onnistua ja kädet useimmiten löytävät hihoihin itse. Ihan aina ei pysty vieläkään tulkitsemaan, mistä erinäiset (ja jatkuvat) kiukut aiheutuvat, mutta ainakin yritys on kova sanallistaa tunteiden alkusyitä (...