RV 100 ja poskiontelontulehdus

Tiedän, että toisenkin lapsen kohdalla on todennäköisempää, että synnytys käynnistyy lähempänä laskettua aikaa kuin kolme viikkoa ennen sitä. Mutta kun kuukautta ennen laskettua aikaa esikoinen sairastuu RS-virukseen, se leviää koko perheeseen ja jälkitautina vielä kaksi viikkoa myöhemmin kärsitään poskiontelontulehduksesta, alkaa tosissaan pitää jalkoja ristissä - vaikka laskettuun aikaan olisikin vielä jotain yli 14 vuorokautta. 

Esikoinen on ollut päiväkodin aloittamisesta huolimatta hyvin terve ja tuonut kotiin hämmentävän vähän kulkutauteja. Pääsimme siis tässä yhteydessä kokemaan ensimmäistä kertaa sen, miltä tuntuu, kun 2-vuotiaalle kohoaa 40 asteen kuume yhtäkkiä yöllä. Kädellä kokeillessa lapsi tuntui siltä, että on kuolemankielissä eikä varsinaisesti myöskään vaikuttanut hyvävointiselta huutaessaan "nukkumaan, nukkumaan", kun yritin riisua häneltä vaatteita viilennystarkoituksessa. Soitin päivystykseen kysyäkseni, että onko ambulanssi jo tulossa, ja sieltä vastattiin ihanan ymmärtävästi ensimmäisen lapsen äidin tuskaan, että odotellaan nyt ensin, laskeeko kuume lääkkeillä. Laskihan se. Ja hei, en edes tehnyt sitä klassikkoa, että lähtisin ajamaan päivystykseen vastaavassa tilanteessa soittamatta sinne ensin. Varmaan jonkun pisteen tästäkin ansaitsee? 

Tämän seikkailun jälkeen kuume on pysynyt varsin maltillisissa lukemissa. Niinkin maltillisissa, että kahden viikon sairastelun aikana on meinannut itseltä loppua puhti, kun on täytynyt kipeänä tai ainakin puolikuntoisena juosta taaperon perässä ja pitää huolta sen perustarpeista (tiedättehän, esim. mailapelit lattialastaa käyttäen ja kolmetoista kertaa aristokatit ääneen luettuna). 

Päiväkodissa vietettiin ruudutonta viikkoa ja me vaihdettiin samalla meidän semiruuduton arki pipsapossumaratoniin. 

Itselle RS-virus ei ollut niiiiin paha kokemus (lievää lämpöä, flunssan oireet), mutta tämä jälkitautina kehittynyt poskiontelontulehdus ei varsinaisesti ylennä mieltä etenkään, kun raskaus kieltää buranan ja oma perussairauteni panadolin käyttämisen. Jippii. No nyt vaan toivotaan, että synnytys käynnistyy vasta, kun happi kulkee keuhkoista sisään ja ulos ilman erityisempiä ponnisteluja (heh, heh). 

PS. Poistin farmvillen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin).  Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei. Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn pääll...
Lue lisää

Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

Kuva
 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää