Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin). 

Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei.

Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn päälle, suoraa isänsä (joka muuten ei herännyt tähän) yli ja mun kainaloon. Mutta siis ihan hetken aikaa olin varma siitä, että se oli demoni, joka sänkyyn yrittää. 

Seuraavaksi neuvottelemme siitä, saako hullu labradori nukkua myös patjalla vai täytyykö sen tosiaan tyytyä lattialla olevaan vilttikasaan. 

Ja ei kovin montaa kuukautta tai viikkoakaan, niin tähän yhtälöön pitäisi saada mahtumaan vielä yksi vastasyntynyt. Apua? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

Kuva
 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää