Kaaosplaneetalla

 En voi ihan oikeasti uskoa, että eilen naputtelin viimeiset sanat mun ihan ensimmäisen oikean romaanikirjoituksen ensimmäiseen versioon. Ja sitten annoin mun äidin lukea sitä vähän, koska no, äiteihin on sisäänrakennettu ylpeys omasta lapsestaan ja oletin, että hän ei uskaltaisi murskata unelmiani kirjailijan urasta. Tietenkin ensin pidin puheen siitä, että teksti on vielä täysin luonnostasolla ja täynnä kirjoitusvirheitä, ajatusvirheitä, kielioppivirheitä, kaikennäköisiä huonoja lausevalintoja ym, ettei hän joutuisi edes ajattelemaan, että kylläpä tyttäreni on sysipaska kirjoittaja.  Hahhhah täytynee ehkä vähän hiljentää sisäistä kriitikkoa. Kirjoitin tämän käsikirjoituksen ihan täysin sillä ajatuksella, että sanoja paperille. Ei jäädä miettimään, ei jäädä spekuloimaan. Jos juoni ottaa ja lähtee toiseen suuntaan, niin sitten sitä seurataan. Kun jonkinnäköinen juoni on oksennettu paperille, on sitä sitten hyvä lähteä muokkaamaan vähän koherentimpaan muotoon. Tällä hetkellä pa...

 Aloitin tämän blogin pitämisen alun perin ruokkiakseni inspiraatiota kirjoittamiseen. Toiveeni oli jossain vaiheessa kirjoittaa pidempiä tekstejä, mutta en halunnut ottaa asiasta sen kummempaa stressiä. Nyt, heti 2 vuotta myöhemmin, minuun iski ihan järjetön kirjoitusvimma. Kaikki tuli yhtäkkiä kuin kirkkaalta taivaalta. Juoni (tai no, ainakin alkukohta ja idea) ilmestyi päähäni, pari kömpelöä hahmoa siihen vierelle ja ei muuta kuin kirjoitustiedosto auki ja menoksi. Elo- ja syyskuun aikana olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitusta yhteensä 40 000 sanaa, mikä on mielestäni ihan helvetisti siihen nähden, että olen ollut kotona vauvan ja usein myös taaperon kanssa yksin. Ja silloin kun en ole kirjoittanut, olen lukenut kirjoittamisaiheisia blogeja ja kirjoja tai kuunnellut podcasteja kirjoittamisesta. Aikamoinen fiksaatio, vai mitä?  Ensimmäinen versio ei ole vielä ihan valmis, mutta ensimmäistä kertaa ikinä luulen, että tulen saamaan sen valmiiksi. Sitten tarkoitus olisi lähteä...