Käsis kahdessa kuukaudessa

 En voi ihan oikeasti uskoa, että eilen naputtelin viimeiset sanat mun ihan ensimmäisen oikean romaanikirjoituksen ensimmäiseen versioon. Ja sitten annoin mun äidin lukea sitä vähän, koska no, äiteihin on sisäänrakennettu ylpeys omasta lapsestaan ja oletin, että hän ei uskaltaisi murskata unelmiani kirjailijan urasta. Tietenkin ensin pidin puheen siitä, että teksti on vielä täysin luonnostasolla ja täynnä kirjoitusvirheitä, ajatusvirheitä, kielioppivirheitä, kaikennäköisiä huonoja lausevalintoja ym, ettei hän joutuisi edes ajattelemaan, että kylläpä tyttäreni on sysipaska kirjoittaja. 

Hahhhah täytynee ehkä vähän hiljentää sisäistä kriitikkoa. Kirjoitin tämän käsikirjoituksen ihan täysin sillä ajatuksella, että sanoja paperille. Ei jäädä miettimään, ei jäädä spekuloimaan. Jos juoni ottaa ja lähtee toiseen suuntaan, niin sitten sitä seurataan. Kun jonkinnäköinen juoni on oksennettu paperille, on sitä sitten hyvä lähteä muokkaamaan vähän koherentimpaan muotoon. Tällä hetkellä paperille on muotoutunut vähän trillerityyppinen kertomus, jonka juonirakenteesta olen oikeastaan aika innoissani. Samaan aikaan iskee välillä ihan hirveä häpeä siitä, että on jotenkin itse kyhännyt tarinan ja kehtaan sitä vielä väittää romaanikäsiksen ekaksi versioksi. Oletan, että sekin kuuluu prosessiin (?). 

Nyt ajattelin pitää ainakin viikon tauon kaikesta kirjoittamisesta, ja sen jälkeen alkaa työstää käsiksen toista versiota. Moni sanoo, että tauon kannattaisi olla pidempi kuin viikko, mutta muhun on iskenyt niin järjetön inspiraatio, että sitä on vaikea olla ruokkimatta. Vai pitäiskö sittenkin aloittaa toisen romaanin luonnostelu?