Kolmannella kolmanneksella

Tällä viikolla saavutin seuraavan (joku voisi sanoa viimeisenkin) etapin raskaudessa, nimittäin kolmannen kolmanneksen! Samaan aikaan tuntuu siltä, että vastahan toinen kolmannes alkoi eilen ja toisaalta siltä, että olen ollut raskaana lievästi sanottuna kymmenen vuotta.

Tämä raskaus ei ole ollut yhtä helppo kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä raskaudessa oli kyllä alkuun etovaa oloa ja ehkä jotain pahoinvoinniksikin luokiteltavaa, mutta aivan uuden ilmiön edessä olin tämän toisen raskauden ensimetreillä. Siinä missä ensimmäisessä lähinnä hajut ällöttivät, tässä toisessa arkea varjosti jatkuva tunne siitä, että voisin oksentaa hetkenä minä hyvänsä, kuin joku olisi jatkuvasti vääntänyt sisäelimiäni ympäri. Raskaussovellukset alkoivat muistuttaa viikosta kymmenen lähtien, että yleensä raskauspahoinvointi alkaa jo helpottaa, mutta tämä se vaan jatkoi menemistä. Snapchat muisti minua kahden vuoden takaisella muistolla siitä, että ensimmäisessä raskaudessa pahoinvointi loppui viikkoon 12 mennessä. Samaan aikaan makasin sohvalla, pidätin oksennusta ja podin huonoa omatuntoa siitä, etten jaksa leikkiä lapseni tai jutella mieheni kanssa. 

Helpotusta oli näkyvissä ehkä raskauden puolivälin aikoihin (vaikka toisinaan aamuisin edelleen kurkussani hiertää tunne, joka muistuttaa siitä, millaista elämä viime syksynä oli). Saa olla kyllä iloinen siitä, että se kuitenkin loppui. Isot tsemppihalit kaikille, jotka oksentavat vielä synnärilläkin. 

Toiseen kolmannekseen mahtui ehkä muutama viikko, kun pahoinvointia ei ollut ja olo oli hyvä, mutta aika pian keho muisti, että Hei hetkinen - olen tehnyt tämän aiemminkin ja nyt muistan, että tähän kuului litania kaikennäköisiä vaivoja. En ala edes listaamaan - te muut raskaana olleet tiedätte kyllä ja ne jotka eivät tiedä, voivat googlata. Todettakoon kuitenkin, että ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheen vaivat ja kolotukset alkoivat itselle tulla oikeasti vasta loppuvaiheessa. Siksi tuntuukin lievästi sanottuna epäreilulle, että tässä raskaudessa ne hiipivät mukaan jo melko pian puolivälin jälkeen. 

Toisaalta nyt, kun kolmas kolmannes on virallisesti (ainakin ourasormuksen mukaan) saavutettu, voi ehkä hyvillä mielin taipuakin ottamaan vastaan kaikki siihen liittyvät ihanuudet. Raskauden puolivälin aikaan tuntuu kurjalle voida huonosti, koska joka paikasta muistutetaan siitä, että keskiraskaudessa nainen hehkuu, seksihalut ovat katossa, on energiaa ja muutoinkin vaan niin perkeleen hyvä fiilis koko ajan. Nyt on ehkä siis lupa olla tosi raskaana ja se tuntuu tosi kivalle!

Viimeisen muutaman kuukauden aikana aion siis ottaa kaiken ilon irti siitä. Aion ensitöikseni lopettaa kaiken raskaan liikunnan ja ennen kaikkea huonon omatunnon potemisen siitä, ettei taaskaan ole tullut  hengästyttyä tällä viikolla (paitsi siis astianpesukonetta täyttäessä, kävellessä, siivotessa, tätä kirjoittaessa). Aion keskittyä lempeään pilatekseen ja aion antaa itselleni luvan lopettaa senkin kesken, mikäli se tuntuu liian haastavalle. Aion hyväksyä sen, että viikon ainoa treeni voi olla viiden minuutin meditaatiotauko ja muotoilla sen mielessäni vaikkapa synnytysharjoitukseksi. Ja aion hitto vie tilata sen äitiyspakkauksen, ja teen sen muuten heti nyt ennen kuin on liian myöhäistä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!