Neiti A presents: MyDay!

7:10 herään isosta sängystä. Tällä kertaa vaati ainoastaan neljä yritystä pitkin yötä, että äiti nosti minut viereensä. Kuka haluaa nukkua omassa sängyssä, kun maitobaari on auki 24/7 ja voi nukkua nenä lytistettynä tissiin? 

7:20 minut tullaan hakemaan sängystä. Olen jo tottunut herätykseen. Ensin sänky alkaa pomppia hallitsemattomasti, sitten kuulen nimeäni huudettavan valtavaan ääneen. Lopulta näen herra M:n kasvot sentin päässä omistani. Joskus äiti huutaa "älä herätä" tai "VAROVASTI". Sitä on seurannut niin järjetön huuto, että vaikea siinäkään on nukkua. 

7:20-8:15 vaipan vaihto, d-vitamiinia, maitoa ja leikkimatolla pyöriskelyä. Äiti yrittää saada herra M:n lähtövalmiiksi päiväkotiin. 

8:15 lähtö. Pääsin kantoreppuun, vieläpä kasvot menosuuntaan ja herra M rattaisiin. Lällällää. 

8:30 näen paljon juoksevia lapsia, mutta äiti sanoo, että neiti A joutuu vielä hetken odottamaan, ennen kuin pääsee mukaan leikkimään. Otan pienet torkut kävelymatkalla kotiin. 

9:30 lähdemme ajelemaan kohti tanssituntia. Tai siis, väännän maitokakat turvakaukaloon ja lähdemme tosiasiassa 9:40 ajelemaan kohti tanssituntia. Äitiä stressaa. 

9:55 olemme perillä juuri ajoissa. Teen vielä uudet maitokakat, jotka äiti paniikissa pesee pois juuri ennen tunnin alkua. 

10:00-10:45 otan hyvät unet cha-cha-chaan tahdissa (sen tanssin). Herään siihen, että äiti on hikoillut päälleni. Iuuuuuuuu. 

11:00 kotona! syödään ja leikitään leikkimatolla. 

11:30 lähdetään käyttämään hullua labradooria ulkona. Simahdan välittömästi. On ollut niin pirun rankka aamu. 

14:00 olen herännyt pari kertaa syömään. Jatkan edelleen unia, nyt kun kotona on niin hiljaista että se on edes teoreettisesti mahdollista. Olen oppinut näinä päivinä nukkumaan varastoon niitä hulabaloopäiviä varten, kun joku jatkuvasti viskoo tavaroita, huutaa ja karkaa pomppimaan sängylle. 

15:00 herään kuin talviunien jäljiltä, valmiina seurustelemaan ja nauttimaan äidin jakamattomasta huomiosta, mutta mitä vielä, muija vaihtaa mun vaipan ja dumppaa mut rattaisiin. 

15:30-16:00 haetaan herra M päiväkodista. Se hyppää rallilaudalle (eli seisomalaudalle) ja silittelee mun ulokkeita rattaiden toisesta päästä. Tylsää, kun aurinko paistaa silmiin jos kuomu on päällä ja kuomun alla on pimeää. Jäädään hetkeksi istumaan pihalle ja äiti ja herra M vaihtaa kuulumisia. Tuijotan kuomua. Yhtäkkiä kuuluu kauhea huuto, kun ampiainen pistää velipoikaa käteen. Jippii, turha odottaa huomiota loppuiltaan siis. 

16:00 -> äiti nappaa herra M syliinsä ja kävelee pikavauhtia kotiin. Ärsyttää, koska rattaat liikkuvat. Ilmoitan sen karjumalla vielä herra M:kin kovempaa. 

16:15 kuten arvelin, minut jätettiin leikkimatolle ja äiti sylittelee veljeä. Noh, olen tottunut tähän. Äiti ottaa minut hetkeksi syömään ja nautin ruokani samalla, kun herra M karjuu vieressä: "NEITI A POIS!!!!". Teen tästä kohtelusta lasun heti, kun opin kirjoittamaan. 

17:00 äiti laittaa herra M:lle lastenohjelmia ja minä saan viimein jakamatonta aikaa äidin kanssa. Käytän sen nukkumalla kantorepussa. Vituttaa, koska en olisi halunnut nukkua. 

17:45 herään ja syömme äidin ja veljen kanssa. Sitten äiti ottaa meidät molemmat lastenhuoneeseen leikkimään. Luetaan kirjoja ja herra M asettelee junia erinäisiin järjestyksiin. Minusta se on lähinnä huvittavaa, joten nauran äänekkäästi koko ajan. 

18:30 äiti päättää raahata meidät vielä ulos, koska iltapäivän ulkoilu jäi niin lyhyeksi ampiaiskeissin takia. Mutta jos joku asia on varma niin se, että kantorepussa en viihdy, koska siellä alkaa aina nukuttamaan. Ilmoitan tämän kyllä vasta hiekkalaatikolla, niin äiti ei ymmärrä ottaa rattaita mukaan. 

19:00 jotenkin ihmeen kaupalla äiti saa kiukuttelevan 2-vuotiaan ja minut houkuteltua yhtäaikaisesti sisällä. Se lupasi muun muassa, että herra M saa auttaa minun kylvettämisessä. Kysynpä vaan, että onko sua koskaan kylvettänyt 2-vuotias? Jos ei, kuulut onnekkaaseen enemmistöön. 

19:30 yleensä tähän aikaan kiukuttelen jo täysillä. Lempi puuhaani on kuitenkin pitää äiti varpaillaan, joten tänään menen nukkumaan tissin kautta hyvällä mielellä. Otetaan huomenna sitten huudot tämänkin päivän edestä. 

Eipä siinä sen kummempaa. Huomenna uusiks. 

Terkuin Neiti A, 4 kk

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin).  Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei. Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn pääll...
Lue lisää

Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

Kuva
 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää