Autohuolto = A luokan omaa aikaa

Sanotaan, että perheellistymisen jälkeen omaa vapaa-aikaa tulee arvostamaan tuhat kertaa enemmän kuin silloin, kun ei ole lapsia. Vai milloin viimeksi olet juhlinut sitä, että saat istua 2 tuntia autohuollossa? Veikkaanpa, että et ainakaan aikana ennen lapsia. Alun perin autohuoltokeikka kyllä kuulosti hieman erilaiselle, sillä minun piti ottaa vauva mukaan. Onneksi sade pilasi miehen työsuunnitelmat ja pakotti jäämään vauvan kanssa himaan. 

Meninpä siis vaatekaapille ja kaivoin kaapin pohjalta pukluttoman paidan, ripsarin ja laitoin ihan housutkin jalkaan, pakkasin lempparikirjani, kuulokkeet, läppärin ja pepsimaxin laukkuun ja lähdin nauttimaan tästä kaksituntisesta ilman ketään, kuka pyyhkii nenän lahkeeseen (siksi niitä housuja ei kannata pitää) roikkuu tissillä tai piirtää seinään heti, kun huomio herpaantuu sekuntiksi. 

En voinut olla miettimättä, että tässä on jotain samaa kuin baari-illassa aikana ennen lapsia. Jännitys alkaa jo useita tunteja ennen, laittautumiseen täytyy varata (normaalia enemmän) aikaa (kyllä, 1 minuutin ripsiväriinkin), paikka kuhisee hyvännäköisiä miehiä, tiskillä voi heittää huonon vitsin perheenäidin vapaaillasta eikä rahanmenoa voi estää. Oikeastaan mikä erottaa tämän tavallisesta baari-illasta on alkoholi, tahmainen tanssilattia ja likaiset vessat. 


Suosittelenkin jokaista fellow äitiä varaamaan kipin kapin ajan autohuoltoon ja ottamaan itselleen A-luokan omaa aikaa, erityisesti seuraavista syistä: 


1) joudut miettimään etukäteen, mitä aiot sen aikana tehdä ja varustautua sen mukaan. Kotiin jäädessä on mahdollisuus, että iskee valinnanvaikeus ja sitten sitä lopulta jää vain tuijottamaan seinää sohvalle. Ei sekään kyllä huono vaihtoehto ole.

2) ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa oman ajan ottamisesta, tämähän on oikeastaan pakollinen kotityöhön verrattavissa oleva velvollisuus. Samoin kuin isät eivät koe huonoa omatuntoa lähtiessään takapihalle grillaamaan (eli tunniksi istumaan kaikessa hiljaisuudessa kesäauringon mukavasti lämmitellessä ihoa, kylmä olut kädessä ja to do listalla ainoastaan kaksi kertaa kanafileiden kääntäminen ja nurmikon kasvamisen ihastelu). 

3) ja siis se itsestäänselvä, eli että seuraavan kerran kun lähtee sukuloimaan, ei tarvitse aktiivisesti pelätä, että auto jättää sinut ja kaksi lasta tienposkeen. Tai sitten saat kilometrin mittaisen vikalistan ja uuden ajanvarauskehotuksen. 

-Minttu

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin).  Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei. Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn pääll...
Lue lisää

Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

Kuva
 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää