Siirry pääsisältöön

Someton joulukuu

Mun somekäyttäytymiseen (niin kuin kaikkeen muuhunkin mun käyttäytymiseen) kuuluu vahvasti kovan luokan sekoilu. Sallivampi ilmaisu nykypäivän henkeen voisi olla kausittaisuus. Joskus on kausia - päiviä tai viikkoja - kun haluan päivittää kaiken maan ja taivaan väliltä kaikkien nähtäville, ja joskus taas tulee kausia, kun haluaisin poistaa kaikki somet ja eristäytyä metsään. 

Viime syksyn elin vahvasti jälkimmäistä ääripäätä. Syyt olivat lähinnä ajankäyttöön liittyviä ja neuroosi siitä, että instareelsien päivittäinen selaaminen tulee sulattamaan aivoni (tai sen, mitä niistä on enää jäljellä). Toisaalta lapsen saaminen on saanut noususkorpionin minussa pohtimaan myös yksityisyyteen liittyviä asioita enemmän. 

Marraskuussa päätinkin, että haluan pitää somettoman joulukuun. Tai vuoden 2025. Mutta aloitetaan nyt siitä joulukuusta. Rajasin kokeilun koskemaan Instagramia, Facebookia ja Tiktokia, joista poistin käyttäjätilit väliaikaisesti (olin jo aiemmin kokeillut pelkkää sovellusten poistamista, mutta selainversioon tottuu yllättävän nopeasti). Näiden lisäksi poistin kännykästäni hesarin, jota aloin tiedostamatta selata heti, kun instareelsejä ei enää ollut saatavilla. 

Täytyy sanoa, että ensimmäisen parin päivän jälkeen someton kupla ilman jatkuvaa uutissyötettä on ollut ihana. Arjen tyhjiin hetkiin on tullut ilmeisesti sitä rauhaa, mistä niin self-help-oppaissa jauhetaan. Sen sijaan, että illalla Sykettä katsoessa selaisin kännykkää, olen venytellyt. Ruoka-aikoina olen keskittynyt ihan vain syömiseen. Automatkoilla olen katsonut maisemia. Huono puoli on se, että olen aivan pihalla kaikesta - kavereiden asioista ja siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Vauvakuvien ja -videoiden ottaminen on jäänyt minimiin, kun kännykkä on aina ties missä (toisaalta... onko se välttämättä huono asia?).

Instagramia en ole ladannut vieläkään takaisin. Luulen, että se on kuitenkin edessä, koska sieltä löytyy nykyään aivan kaikki info muun muassa harrastuksiin liittyen. Facebookin latasin, koska edessä oli uuden turvaistuimen osto, eikä nykyäiti pysty sitä tekemään ilman the facebookryhmää. 

Elikkä voitte kutsua minua tästä lähtien vähän paremmaksi ihmiseksi. No ei vaan, oikeasti mulla on törkeä fomo ja sen sijaan, että tekisin läsnäoloharjoituksia ja joogaisin, haluaisin helpon ratkaisun eli sen, että kaikki muutkin poistaisivat somet. Sitä odotellessa siis 😆
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Konttaava lapsi - hitti vai huti?

Välipäivät oli oppimisen aikaa - muksu oppi nimittäin saman päivän aikana konttaamaan ja istumaan. Tilauksen sisältö vastaa tismalleen kuvausta - silmät saa olla jatkuvasti selässä, olkapäissä, pebassa ja vielä toiset etupuolellakin, ja silti kämpästä löytyy jatkuvasti asioita, joihin tukehtua/kuristua/kaatua/muutoin satuttaa itsensä (lempparit edelleen hullun labradorin ruoka-astiat, kännykkä/läppäri, pistorasiat ja tietysti joulukuusi).  Listojen rakastajana tein listan hyvistä ja huonoista puolista, nyt kun se konttaa:  + vauva viihtyy lattialla huomattavasti pidempiä aikoja tyytyväisenä, kun maisema vaihtuu + ensimmäiset haparoivat konttaamiset ovat hellyttävää katsottavaa + mukana tulee automaattinen koirankarvakerääjä - koirankarvat ei poistu lattialta, ainoastaan liikkuvat mukana - vauvaa ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta (niin kuin ei paikallaan olevaa vauvaakaan, mutta myönnettäköön, että sille olen joskus uskaltanut kääntää selän sekunniksi)  + hauis kasvaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Projekteja - ja miksi ne pelottavat?

Olen kuullut kahta erilaista versiota siitä, miten vauvavuoden voi viettää. Ensimmäisessä versiossa kädet on kokoajan täynnä kakkavaippoja, pukluisia vaatteita ja sosepurkkeja. Selkä on kroonistuneessa kiputilassa lapsen kantamisesta ja vihdoin, kun huuto lakkaa, on niin loppu, ettei jaksa tehdä muuta kuin selata TikTok-videoita sohvannurkassa. Toisessa versiossa vauvavuosi on tylsyyden vuosi. Koti on siisti, Netflix-sarjat on katsottu, kirjojakin on luettu, ja vauva nukkuu edelleen. Olisipa edes kakkavaippoja, niin olisi jotain tekemistä.  Minun kokemukseni on jotain tältä väliltä. Aikaa on ollut juuri sen verran, että olen alkanut etäisesti haaveilemaan kirjoittamisesta - pääsemättä kuitenkaan tiedoston avaamista pidemmälle.  Olen aina rakastanut kirjoittamista ja lukemista, mutta on myönnettävä, että työelämässä sekä yliopisto-opintojen aikana kirjoittaminen ja lukeminen (vapaa-ajalla) on jäänyt. Siis, todella jäänyt . Kun päivät ovat kuluneet tenttimateriaalin ympärillä ja...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Junamatkustamisen iloja

  Terkut junasta! Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut, että junamatkustaminen vauvan kanssa on helppoa ja erittäin mukavaa, kunhan muistaa muutaman tärkeän ja elämää helpottavan yksityiskohdan.  Ensimmäinen ja niistä tärkein on se, että ei kannata matkustaa ruuhka-aikoihin. Eli esim sunnuntaina iltapäivällä. Eli siis just nyt.  Molemmat junat ovat siis aivan täynnä.  Yleensä meillä on paikka muksun kanssa palveluvaunun alakerrassa, mutta tällä kertaa kaikki paikat oli ehtinyt mennä. Siksi meidän piti jättää rattaat alakertaan ja itse mennä yläkertaan istumaan. En tiedä ketä pitää kiittää, jos jotenkin onnekkaasti saan itseni, muksun, rattaat, kolme reppua ja yhden kassin kotiovesta sisään.  Samalle taholle voi varmaan osoittaa kiitokset siitä, että muksu on nukkunut niin pirun huonosti koko reissun, että nyt sitten väsyttää ja on vedetty sikeitä kantorepussa yli tunti. Yleensä hän on ihan jees ok nukkuja, mutta tällä kertaa en uskaltanut ottaa riskiä ja jä...
Lähetä kommentti
Lue lisää