Eräs työkaveri pysäytti minut keittiössä juuri ennen raskausvapaalle jäämistä sen jälkeen, kun kahvitauon aikana oli jaettu ensin kauhutarinoita korvatulehduskierteestä, koliikista ja refluksista. Vauvavuosi voi olla ihanaakin, hän sanoi.
Se tuntui erikoiselta asialta sanoa tuolloin, mutta nyt se tuntuu hyvinkin merkitykselliseltä. Vauvavuodesta kerrotaan paljon kauhutarinoita (ja tosiaan, ovathan nekin usein totta), mutta melko vähän niitä konkreettisia, ihania asioita. Ehkä kuvitellaan, että kun on päättänyt lisääntyä, niin sitten ne ihanat asiat on jo tiedossa - kuka hullu siihen muuten lähtisi?
Kun yritin lähteä listaamaan ihania asioita meidän arjesta, se alkoikin tuntua aika vaikealle. Vauvavuoden ihanuudet ovat nimittäin hetkissä. Hymyt, naurut, maailmaan tutustuminen. Niitä on vaikea palastella listoiksi tai isommiksi kokonaisuuksiksi, koska kyse on enemmänkin kokonaisvaltaisesta tunteesta, joka värittää kaikkea tekemistä arjessa.
Yritän kuitenkin:
1) Ensimmäiset asiat ja uuden oppiminen
Aloitan tällaisella klassisella vanhempikliseellä, joka ainakin itseä ärsytti kovasti ennen vanhemmuutta. Se vaan on totta, että joku minussa pehmeää joka kerta, kun vauva oppii uusia asioita tai tekee jotain ensimmäistä kertaa. Hymyt, liikkeet, kakka (no kidding). Ja onhan se nyt siistiä nähdä, kun muksu löytää äänensä ensimmäistä kertaa tai hoksaa, että jumalauta mullahan on käsi.
2) Juuri herännyt vauva
Sekoaisipa oma mieskin samalla tavalla aina, kun näkee minut ensimmäisen kerran aamulla <3 (huom. pätee vain niihin kertoihin, kun vauva ei herää huutaen)
3) Puoliso isänä
Lemppari-itkut on kyllä ne, jotka poraan silloin, kun katselen näiden kahden menoa salaa ja esitän tekeväni jotain muuta. Tiesin kyllä jo etukäteen, että hän on erinomainen iskävalinta, mutta sen näkeminen konkreettisesti on jotain muuta. Elämäni paras päätös on ollut hänen kanssaan lisääntyminen. Ja onhan iskät nyt aika hot.
4) Huutonaurut dogelle
Ei siinä mennyt kuin 5 kuukautta, että hullu labradori antoi (ainakin suurin piirtein) anteeksi sen, että tuotiin mini synnäriltä kotiin. Nykyään ne tulee siinä määrin toimeen, että koira saattaa toisinaan mennä vauvan viereen lattialle. Koiruudella on myös tapana toisinaan haukkua, mikäli esim. ruoka-aikaan on enää puoli tuntia ja vaikuttaa siltä, että en ajattele aktiivisesti sille ruuan antamista. Ennen se ärsytti, mutta vauvan mielestä koiran haukkuminen on paras vitsi ikinä - nykyään se siis huvittaa.
5) Yllättävät ilonaiheet
Jätin joku aika sitten muksun kylppärin lattialle selälleen odottamaan sillä välin, kun kävin itse suihkussa. Hän huutokiljui riemusta koko suihkun ajan - katossa oli nimittäin USKOMATTOMAN HIENOJA valoja. Eikä tarvinnut pitää vaatteitakaan. Siis MIELETÖNTÄ!! Pitäisi ottaa itsekin mallia, ja tarkastella maailmaa enemmän vauvan silmin.
6) Äitirooli
Se, miten minä olen ihmisenä syventynyt ja muuttunut, ja (ainakin imetyshormonien mukaan) lähinnä hyvään suuntaan. Mieskään ei ole uskaltanut väittää toistaiseksi vastaan.
7) Uudet ihmiset ja kohtaamiset
Erityisesti ärsyttävien ihmisten kohtaaminen! Niistä saa hyviä kahvipöytätarinoita ja ainakin fiiliksen siitä, että kylläpä meidän muksulla on selväjärkinen ja mukava tyyppi äitinä. No vitsit sikseen, vauvan syntymän jälkeen olen taas lähentynyt monien vanhojen ystävieni kanssa ja lisäksi löytänyt uusia ystäviä. Ainakaan toistaiseksi kovin moni vanha ystävä sen sijaan ei ole hävinnyt elämästäni, joten plussan puolella ollaan kaveritilastoissa.
8) Itsetunto ja kehonkuva
Ahdistushäiriöisenä ihmisenä pelkäsin ihan järjettömästi sitä, miten oma keho tulee muuttumaan raskauden ja synnytyksen vuoksi. Puoli vuotta synnytyksen jälkeen uskallan sanoa, että ei niin paljoa, kuin mitä pelkäsin. Mikä tärkeämpää, suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut. Raskauden ja synnytyksen jälkeen olen alkanut arvostaa uudella tavalla sitä, mihin kaikkeen oma keho on pystynyt. Se on antanut minulle lapsen - tietenkin se saa näkyä.
9) Hetkessä eläminen
Vauvan saaminen on opettanut konkreettisesti elämään hetki kerrallaan (ja pakottanut myös vähentämään ruutujen tuijottamista). Carpe diem ja silleen.
Vauvavuosi onkin luultavasti asia, mikä täytyy kokea itse, ennen kuin siitä voi ihan hirveästi johtopäätöksiä tehdä. Onhan se aidosti ihan kamalaa yrittää pysyä hereillä, kun takana on useampi huonosti nukuttu yö (tai viikko) eikä kahviakaan saa juoda imetyksen aikana kuin max 2 kuppia (ja nekin sellaisia miniskidikuppeja, joita löytyy enää vain mummulan joulupöydästä). Ne kaikki ihanat asiat taas on sellaisia, jotka kerrottuina ei kuulosta läheskään yhtä ihanille kuin koettuina.
No joo, kyllä se valvottaa yöt ja huutaa kolme tuntia illassa kurkku suorana, mutta sitten kun näet, kun se ensimmäisen kerran hymyilee niin ne huonot asiat unohtuu.
Kyllähän siinä vinksahtaneen leiman saa otsaansa.
Joo joo tiedän, että joillakin vauva-arki on kamalampaa kuin moottorisaha perseessä, mutta yritän pitää tämän disclaimer-vapaana paikkana.
Kommentit
Lähetä kommentti