Siirry pääsisältöön

Viilipyttytilanteita

Olohuoneessa pelataan jalkapalloa. Toisessa joukkueessa on mies ja kantorepussa oleva vauva. Toisessa joukkueessa on hullu labradori. Ja tässä minä istun muina viilipyttyinä ja en ajattele sitä, mitä tapahtuu, kun joku osapuolista esim. kaatuu. 

Muita viilipyttytilanteita viime ajoilta: 

- kun mies opetti vauvaa tekemään sirkustemppuja sängyllä (mies heitti vauvan ilmaan ja se teki kolmetoista bäkkäriä ja tuli niskoilleen alas. En liioittele.) 

- kun mies ja vauva käyvät suihkussa ja mies viskaa vauvan suihkun alle ennen kuin vauva on edes tajunnut olevansa kylppärissä (kuulemma tilanne ei mennyt ihan näin, mutta siltä se vaikutti ihmiselle, joka edelleen kuvittelee, että puolivuotias saattaa mennä rikki esim. vedestä)

- kun mies vaihtoi lamppua apunaan vauva kantorepussa (ks. jalkapalloskenaario)

- kun mies laittoi vajaa puolivuotiaan ensimmäistä kertaa kovalle lattialle mahalleen (siis sehän voi lyödä päänsä lattiaan ja koko pääkallo voi haljeta. Eikö tämä ole itsestäänselvää??)

Pystyykö joku samaistumaan? Pitäisikö vauva sulkea varmuuden vuoksi kulmattomaan, tavarattomaan, koirattomaan, suihkuttomaan ja muutoinkin täysin vaarattomaan huoneeseen? Vai olisiko helpompaa sulkea mies sinne? Vai mennä sinne itse? 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Konttaava lapsi - hitti vai huti?

Välipäivät oli oppimisen aikaa - muksu oppi nimittäin saman päivän aikana konttaamaan ja istumaan. Tilauksen sisältö vastaa tismalleen kuvausta - silmät saa olla jatkuvasti selässä, olkapäissä, pebassa ja vielä toiset etupuolellakin, ja silti kämpästä löytyy jatkuvasti asioita, joihin tukehtua/kuristua/kaatua/muutoin satuttaa itsensä (lempparit edelleen hullun labradorin ruoka-astiat, kännykkä/läppäri, pistorasiat ja tietysti joulukuusi).  Listojen rakastajana tein listan hyvistä ja huonoista puolista, nyt kun se konttaa:  + vauva viihtyy lattialla huomattavasti pidempiä aikoja tyytyväisenä, kun maisema vaihtuu + ensimmäiset haparoivat konttaamiset ovat hellyttävää katsottavaa + mukana tulee automaattinen koirankarvakerääjä - koirankarvat ei poistu lattialta, ainoastaan liikkuvat mukana - vauvaa ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta (niin kuin ei paikallaan olevaa vauvaakaan, mutta myönnettäköön, että sille olen joskus uskaltanut kääntää selän sekunniksi)  + hauis kasvaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Someton joulukuu

Mun somekäyttäytymiseen (niin kuin kaikkeen muuhunkin mun käyttäytymiseen) kuuluu vahvasti kovan luokan sekoilu . Sallivampi ilmaisu nykypäivän henkeen voisi olla kausittaisuus . Joskus on kausia - päiviä tai viikkoja - kun haluan päivittää kaiken maan ja taivaan väliltä kaikkien nähtäville, ja joskus taas tulee kausia, kun haluaisin poistaa kaikki somet ja eristäytyä metsään.  Viime syksyn elin vahvasti jälkimmäistä ääripäätä. Syyt olivat lähinnä ajankäyttöön liittyviä ja neuroosi siitä, että instareelsien päivittäinen selaaminen tulee sulattamaan aivoni (tai sen, mitä niistä on enää jäljellä). Toisaalta lapsen saaminen on saanut noususkorpionin minussa pohtimaan myös yksityisyyteen liittyviä asioita enemmän.  Marraskuussa päätinkin, että haluan pitää somettoman joulukuun. Tai vuoden 2025. Mutta aloitetaan nyt siitä joulukuusta. Rajasin kokeilun koskemaan Instagramia, Facebookia ja Tiktokia, joista poistin käyttäjätilit väliaikaisesti (olin jo aiemmin kokeillut pelkkää sovell...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Junamatkustamisen iloja

  Terkut junasta! Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut, että junamatkustaminen vauvan kanssa on helppoa ja erittäin mukavaa, kunhan muistaa muutaman tärkeän ja elämää helpottavan yksityiskohdan.  Ensimmäinen ja niistä tärkein on se, että ei kannata matkustaa ruuhka-aikoihin. Eli esim sunnuntaina iltapäivällä. Eli siis just nyt.  Molemmat junat ovat siis aivan täynnä.  Yleensä meillä on paikka muksun kanssa palveluvaunun alakerrassa, mutta tällä kertaa kaikki paikat oli ehtinyt mennä. Siksi meidän piti jättää rattaat alakertaan ja itse mennä yläkertaan istumaan. En tiedä ketä pitää kiittää, jos jotenkin onnekkaasti saan itseni, muksun, rattaat, kolme reppua ja yhden kassin kotiovesta sisään.  Samalle taholle voi varmaan osoittaa kiitokset siitä, että muksu on nukkunut niin pirun huonosti koko reissun, että nyt sitten väsyttää ja on vedetty sikeitä kantorepussa yli tunti. Yleensä hän on ihan jees ok nukkuja, mutta tällä kertaa en uskaltanut ottaa riskiä ja jä...
Lähetä kommentti
Lue lisää