Kun vauva on aivan pieni, hän on usein jatkuvasti kiinni vanhemmassaan. Silloin on vähintään ymmärrettävää, että vanhempi kuvittelee vauvan tavoin, että he ovat edelleen yksi ja sama henkilö. Sanoisinkin, että me-muodon käyttäminen vauvan toiminnoista on anteeksiannettavaa ensimmäiset kolme kuukautta vauvan elämästä.
Sitten on äitejä - kuten minä - jotka eivät pääse siitä irti. Vauvasta kyllä, me-muodosta ei.
Olen eräässä äitiryhmässä, ja mielenkiinnosta käytin hakutoimintoa ja katsoin viestejä, joita itse olen muutaman viimeisen kuukauden aikana sinne kirjoittanut (ja todettakoon, että en ole aktiivisin viestittelijä). Tässä muutama helmi:
"Ei olla koskaan koitettu housuvaippaa" - Ihan mielenkiinnosta: kokeiltaisiinko siis yhteistä vaippaa vai saisivatko kumpikin omat kuitenkin?
(keskustelua vauvan kakasta tai lähinnä sen koostumuksesta) "Meil muuttu just tollee kans!" - kiiiva.
"Huomasin tänää et meil oli tullu eka hammas jo läpi" - Awww. Kumman suussa tämä meidän hammas on?
"Meil oli jalat vähän viileet ku oltii ulkoilemassa" - Onkohan mahdollista ostaa tandemvillasukkia meidän jaloille?
"Ei myöskään vaihdeta öisin vaippaa kertaakaan" - Kunniakkaassa 27 vuoden iässä näin. Koskee ilmeisesti myös miestä!
"Mä luulen et meil tökkii just se (puuron) koostumus enimmäkseen" - No tämä on kyllä harvinaisen totta.
"Meil on kans libero comfort teippivaippa käytössä öisin ja ei oo tullu läpi pissat" - No words needed.
"Meil on kans ollu yskää pitkään ja oon liittäny kans puklailuun" - Itsellä puklailua aiheuttaa erityisesti ns. lapsivapaat.
Joo o. Miten tästä pääsee eroon?
Kommentit
Lähetä kommentti