Siirry pääsisältöön

Terveiset teknologian ihmelapselta

Olen jo pitkään miettinyt uuden puhelimen ostamista. Tyypillisesti ostan uuden vasta, kun edellinen on rikki ja täysin käyttökelvoton, jolloin kaikennäköisten tietojen siirtäminen ja paikkoihin kirjautuminen on kohtuullisen vaikeaa. Ja aina, kun olen saanut uuden puhelimen käyttökuntoon, vannon, että ensi kerralla olen ajoissa liikkeellä. 

Ja niinpä olen luvannut itselleni, että vuoden vaihteeseen mennessä ostan uuden puhelimen. Jäljellä olikin ruhtinaalliset 10 kokonaista päivää, kun pudotin puhelimen näyttö edellä kuntosalin betonilattialle. Voitte varmasti arvata, kuinka käyttökelpoinen tuo 4 vuotta vanha kapistus oli sen jälkeen. 

Jostain syystä uuden puhelimen käyttöönotto tuntuu muuttuvan vaikeammaksi vuosi vuodelta. Ennen suurin ongelmani on ollut se, etten muista salasanoja mihinkään Google-tilistä lähtien. Nyt ongelma on se, että päästäkseni sovellukseen (mahdollisesti oikealla salasanalla), täytyy vahvistaa, että olen minä. Se tapahtuu sähköpostilla, joka on tukossa/hävitetty/enmuistasalasanaa/mitä ikinä. Sinne pääsee koodilla, joka on lähetetty vanhaan puhelinnumerooni. Numeron voi vaihtaa syöttämällä koodi, joka on lähetetty sähköpostiisi. SIIS SIIHEN SÄHKÖPOSTIIN, JONKA SALASANAA EN TIEDÄ. AAAAHHHHHH.

Ensi kerralla ostan uuden puhelimen aivan todella varmasti ihan oikeasti. Nih. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Konttaava lapsi - hitti vai huti?

Välipäivät oli oppimisen aikaa - muksu oppi nimittäin saman päivän aikana konttaamaan ja istumaan. Tilauksen sisältö vastaa tismalleen kuvausta - silmät saa olla jatkuvasti selässä, olkapäissä, pebassa ja vielä toiset etupuolellakin, ja silti kämpästä löytyy jatkuvasti asioita, joihin tukehtua/kuristua/kaatua/muutoin satuttaa itsensä (lempparit edelleen hullun labradorin ruoka-astiat, kännykkä/läppäri, pistorasiat ja tietysti joulukuusi).  Listojen rakastajana tein listan hyvistä ja huonoista puolista, nyt kun se konttaa:  + vauva viihtyy lattialla huomattavasti pidempiä aikoja tyytyväisenä, kun maisema vaihtuu + ensimmäiset haparoivat konttaamiset ovat hellyttävää katsottavaa + mukana tulee automaattinen koirankarvakerääjä - koirankarvat ei poistu lattialta, ainoastaan liikkuvat mukana - vauvaa ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta (niin kuin ei paikallaan olevaa vauvaakaan, mutta myönnettäköön, että sille olen joskus uskaltanut kääntää selän sekunniksi)  + hauis kasvaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Projekteja - ja miksi ne pelottavat?

Olen kuullut kahta erilaista versiota siitä, miten vauvavuoden voi viettää. Ensimmäisessä versiossa kädet on kokoajan täynnä kakkavaippoja, pukluisia vaatteita ja sosepurkkeja. Selkä on kroonistuneessa kiputilassa lapsen kantamisesta ja vihdoin, kun huuto lakkaa, on niin loppu, ettei jaksa tehdä muuta kuin selata TikTok-videoita sohvannurkassa. Toisessa versiossa vauvavuosi on tylsyyden vuosi. Koti on siisti, Netflix-sarjat on katsottu, kirjojakin on luettu, ja vauva nukkuu edelleen. Olisipa edes kakkavaippoja, niin olisi jotain tekemistä.  Minun kokemukseni on jotain tältä väliltä. Aikaa on ollut juuri sen verran, että olen alkanut etäisesti haaveilemaan kirjoittamisesta - pääsemättä kuitenkaan tiedoston avaamista pidemmälle.  Olen aina rakastanut kirjoittamista ja lukemista, mutta on myönnettävä, että työelämässä sekä yliopisto-opintojen aikana kirjoittaminen ja lukeminen (vapaa-ajalla) on jäänyt. Siis, todella jäänyt . Kun päivät ovat kuluneet tenttimateriaalin ympärillä ja...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Junamatkustamisen iloja

  Terkut junasta! Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut, että junamatkustaminen vauvan kanssa on helppoa ja erittäin mukavaa, kunhan muistaa muutaman tärkeän ja elämää helpottavan yksityiskohdan.  Ensimmäinen ja niistä tärkein on se, että ei kannata matkustaa ruuhka-aikoihin. Eli esim sunnuntaina iltapäivällä. Eli siis just nyt.  Molemmat junat ovat siis aivan täynnä.  Yleensä meillä on paikka muksun kanssa palveluvaunun alakerrassa, mutta tällä kertaa kaikki paikat oli ehtinyt mennä. Siksi meidän piti jättää rattaat alakertaan ja itse mennä yläkertaan istumaan. En tiedä ketä pitää kiittää, jos jotenkin onnekkaasti saan itseni, muksun, rattaat, kolme reppua ja yhden kassin kotiovesta sisään.  Samalle taholle voi varmaan osoittaa kiitokset siitä, että muksu on nukkunut niin pirun huonosti koko reissun, että nyt sitten väsyttää ja on vedetty sikeitä kantorepussa yli tunti. Yleensä hän on ihan jees ok nukkuja, mutta tällä kertaa en uskaltanut ottaa riskiä ja jä...
Lähetä kommentti
Lue lisää