2 v + 2 kk + labradorinnoutaja = ?

 Jos mietit, mistä viimeaikojen hiljaiselo johtuu, niin vastaus ei ole otsikon kombo, vaikka sitä voisi kuvitella. Olen vain laiska edistämään mitään projekteja, etenkään jos olen tehnyt niistä pakkopullaa. Jotta tämä pysyisi kevyenä ja kivana pakopaikkana, olen kieltänyt tekemästä blogin kirjoittamiseen sääntöjä. Pätee muutenkin kivoihin asioihin ja harrastuksiin elämässäni: ei sääntöjä. Siis toistan, ei aikatauluja eikä etenkään vaatimuksia siitä, miten jotain asiaa tulisi toteuttaa tai tehdä. Siispä, kun en ole aikatauluttanut joka sunnuntaille pakollista kirjoitusurakkaa, löytyi sopiva inspiraatio (ja ennen kaikkea aika) juuri nyt.

2 v on nukkumassa päiväunia, 2 kk yrittää nukahtaa päiväunille ja labradorinnoutaja on hoidossa tämän päivän anopilla. Sen säännön olen nimittäin tehnyt, että päiväuniaikaan ei edistetä kotitöitä, vaan tehdään kivoja, säännöttömiä asioita. Nih. 

Meidän vauvakesä vol 2 on mennyt tähän asti aika kivasti. Ei olla tehty nimittäin yhtään mitään - esikoinen on käynyt päiväkodissa ja minä olen ollut vauvan kanssa kotona. Nyt esikoinen jäi viiden viikon lomalle ja vähän kauhistuttaa olla näistä kolmesta päivittäin yksin vastuussa, kun miehellä ei ole lainkaan lomaa koko kesän aikana. 

Meillä on suunnitelmissa tehdä ainakin yksi Keski-Suomen reissu, sillä siellä suunnilla järjestetään pikkuneidin nimiäiset heinäkuussa. Onpa yhdet festaritkin saatu aikataulutettua kalenteriin miehen kanssa, jolloin mummu pääsee todelliseen tulikokeeseen näiden kahden kanssa ja me kaksi nauttimaan toivottavasti aurinkoisesta Suomen kesästä. Näiden ulkopuolella meidät tavoittaa luultavasti hiekkalaatikolta. 

Saa siis ehdottaa kesäistä tekemistä, johon voi sisällyttää vauvan ja taaperon (ja toki labradorinnoutajankin, mutta en usko, että sellaista tekemistä löytyy). Mielellään sellaista tekemistä, joka huomioi sen, että 2v on alkanut karkailemaan ulkona. Se varmaan alkoi siitä, kun se hoksasi, että jos lähtee potkimaan potkupyörällä täysiä eteenpäin, niin aikuiset juoksevat perässä ja huutavat. JES. Potkupyörä on kyllä tällä hetkellä "unohtunut" anopin aidatulle pihalle. 

- Minttu

PS. Nollasin Ouran, koska se sekosi synnyttämisen jälkeisistä muutoksista kaiken näköisissä arvoissa. Se ei kyllä auttanut, vaan oura väittää edelleen leposykkeeni olevan koholla. EN USKO. Ei voi olla. Ei näin rentouttavan kesän keskellä mahdollista. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unijärjestelyistä

Olemme siinä pisteessä, jossa emme jaksa enää ravata montaa kertaa yössä taaperon huoneessa rauhoittelemassa sitä takaisin unille. Mies irrotti yksi kaunis talvipäivä pari pinnaa sängystä ja seuraava tavoite oli opettaa taapero kävelemään yöllä itse ja itsenäisesti lastenhuoneesta makuuhuoneeseen, jonka lattialle joka ilta viritämme nyt patjan. Ei mennyt kovin montaa yötä, kun reitti oli opittu (eikä se kovin vaikea olekaan, kun huoneet ovat käytännössä vierekkäin).  Nyt se herää yöllä, alkaa huutaa, huutaa täysillä ja samalla kipittää makuuhuoneeseen, kaatuu aivan raatona patjalle ja jatkaa unia aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oooookei. Viime yönä en saanut nukuttua (tai se on oikeastaan jo pidempiaikainen trendi), ja kiinnitin huomiota epämääräiseen kahinaan ja liikehdintään. Raotin silmiäni ja näin ensin kädet, jotka nousivat tummina varjoina sängyn päälle ja sen jälkeen epämääräisen möykyn, joka möyrysi itsensä (ensimmäistä kertaa ikinä) meidän melko korkean sängyn pääll...
Lue lisää

Mistä on hyvät nimiäiset tehty?

Kuva
 Siinäpä vasta kysymys.  Meillä siis juhlittiin tänä viikonloppuna neiti A:n nimeä. Tai siis ei meillä, vaan Keski-Suomessa äitini luona. Ja hyvin meni, vaikka ahdistushäiriöaivot yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin. Hormonihuuruissani olen miettinyt paljon nimiäisten konseptia ja viimeisen kerran edeltävänä iltana pohdin, että pitäisikö koko juhlat perua. Onko se jotenkin noloa juhlia nimeä, jos ei kasteta pientä seurakunnan jäseneksi? Osa vieraista oli kuitenkin tullut jo melkoisen matkan takaa Keski-Suomeen, joten ei auttanut kuin hengitellä ajatuksia pois ja jatkaa juustokakkutäytteen vatkaamista. Ja onneksi jatkoin, sillä juhlat onnistuivat niin hyvin 🫶  Neiti A:n nimiäisissä oli herra M:n juhlien tavoin hyvin tiivis vieraslista. Toki omalta puoleltani jo yksin lähimpään perheeseen kuuluu 9 henkilöä puolisoineen, joten vaikka kuinka karsimme porukkaa, oli meiltä silti lähemmäs 25 henkilöä ahtautuneena 29 asteiseen omakotitaloon - juhlapaikkaan ei nimittäin oltu vie...
Lue lisää

Viiden viikon lähtölaskenta

Niin olemme taas tilanteessa, jossa raskaus- ja vanhempainvapaa odottavat viiden viikon päässä. Tarkemmin sanottuna raskausvapaa alkaa vasta maaliskuussa, mutta onnistuin puljailemaan pidemmän loman helmikuun lopusta lähtien. On todettava, että töihin palattuani on kirjoitusmotivaatio ollut jälleen kadoksissa, oikeastaan koko vuoden, mitä töissä kerkesin olemaan. Nyt, kun loppu alkaa häämöttää, alkaa taas löytyä energiaa muullekin. Se johtuu varmaankin siitä, että töissä tulee jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja käytettyä aikaa tekstin muokkaamiseen ja toisaalta olen kuullut sanottavan, että töissä käyminen tappaa luovuuden. Voihan siinäkin olla perää.  No täällä kuitenkin jälleen määrittämättömän pitkän ajan - ainakin tämän yhden tekstin verran. Viimeksi kirjoittaessani motivaationi oli pääasiassa kirjoittamisessa kiinni pysymisessä, siis siinä, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla ja luovuutta voi ruokkia olemalla luova.  Tällä kertaa motivaationi on osaksi sa...
Lue lisää